Screenshot-4.jpg

Alexia Frigues oli väsynyt matkasta, hän oli lentänyt Sunset Valleystä Twinbrookiin ja jatkanut sieltä junalla tänne Riverwiehen. Alexia oli ostanut talon täältä ja oli hakemassa kauppakirjat kaupungintalolta. Hän toivoi, että pääsisi pian lepäämään. Vatsa kuitenkin kurni siihen malliin, että jostain oli löydettävä ruokatarvikkeita. 

Screenshot-5.jpg

Alexia katseli ympärilleen ja huomasi Kaupungintalon edustalla simejä ja päätti mennä esittäytymään. -Hei, minä olen Alexia Frigues, olen vasta saapunut tänne ja haluaisin löytää ruokakaupan? - No hei ja tervetuloa. Minun nimeni on Heather. Ruokakaupalle pääset kun käännyt seuraavasta kadunkulmasta.

Screenshot-6.jpg

- Mistä päin olet, jos saan kysyä? Heather uteli. - Sunset Valleystä olen tullut, mutta nyt minun on mentävä, olen todella väsynyt matkasta. Kiitos avusta. Alexia vastasi hieman hermostuneesti ja teki lähtöä. - No me varmaan törmäämme vielä, tämä on pieni paikka. Heather naurahti.

Screenshot-10.jpg

Kauppaan mennessä Alexia mietti keskustelua Heatherin kanssa. Ovatkohan kaikki tässä kaupungissa samanlaisia utelijoita kuin se ärsyttävä nainen kaupungintalolla. Alexia ajatteli kerätessään kasviksia koriinsa. 

Screenshot-12.jpg

Kaupasta ulos tullessa Alexia meinasi istahtaa penkille, mutta jo häntä vastaan tuli vanhempi rouva esittäytymään. Rouva jutteli kovasti edesmenneestä miehestään ja Alexia yritti kovasti näyttää kiinnostuneelta. Hän mietti, ettei kerkeisi uuteen kotiinsa varmasti ennen iltaa.

Screenshot-13.jpg

Siinä heidän jutellessa kaupan taakse alkoi kerääntyä ihmisiä istuskelemaan ja pian Alexia kuuli kuinka heidät kutsuttiin eväskorin ääreen.

Screenshot-16.jpg

Hän meni hakemaan korista evästä ja nauroi mielessään, että oli saapunut todelliseen maalaiskylään, jos ihmisten kohtauspaikka olisi täällä kaupan picnic alue. Kuitenkin hänen mahansa kiitteli tulevasta aterista. Alexia kiinnitti huomiota pöydän ääressä olevaan nuoreen naiseen.

Screenshot-21.jpg

- Sinä taidat olla aika uusi täällä tai ainakaan en tunnista sinua? Nainen kysäisi Alexialta. - Kyllä saavuin vasta tänään tänne, olen Alexia Friges. Hän esittäytyi. - MInun nimeni on Yvette Grisby ja olen aina asunut täällä, tämä todellakin on paikka missä kaikki tuntevat toisensa tai sitten saa todellinen erakko olla, jos ei ole tunnettu. Yvette naurahti. - Mikäs sinut tänne tois? Tämä on harvemmin paikka jonne tullaan vaan yleensä täältä nuoret lähtee kaupunkeihin. Työkö? Yvette jatkoi. - Ei ole työ, itse asiassa sellaista en ole vielä kerinnyt miettiäkään. Kaipasin vain kovasti maisemanvaihtoa ja päätin tulla tänne. Alexia kertoi ja toivoi sen riittävän Yvetelle.

Screenshot-23.jpg

- No mitäs olet ajatellut tekeväsi tai onko aikaisempaa kokemusta? Yvette kyseli. - Olin assistenttina eräässä isossa firmassa. Alexia vastasi. -No jos sinulta kahvinkeitto sujuu niin tule Kaupungintalolle huomenna aamula niin katsotaan löytyisikö sinulle sieltä paikka. Meiltä jäi juuri yksi nainen äitiyslomalle. Yvette sanoi. - Ihanko totta, kiitos paljon. Kyllä minä sinne löydän. En ole varma kerkiänkö löytämään aamuksi ansioluetteloni. Alexia sanoi hieman hätääntyneenä.

Screenshot-18.jpg

- Hah ei täällä sellaisia tarvita, me opettelemme tuntemaan ihmiset. Nähdään huomenna, löydätkö kaupungintalon? Yvette kysyi. - Kyllä se ja tämä kauppa ovat minulle jo tuttuja, Alexia nauroi ja teki lähtöä.

Screenshot-27.jpg

Oli iltamyöhä jo, kun Alexia pääsi vasta kotiin. Rättiväsyneenä hän asteli uuteen kotiinsa.

Screenshot-28.jpg

Tälläinen pieni mökki hänellä oli. Siitä saisi ihan kivan, kun vähän remppaisi paikkoja, mutta ennen sitä oli tehtävä töitä.

Screenshot-29.jpg

Alexia meni pimeään asuntoonsa ja laittoi ostoksensa jääkaappiin. Ruuan tekeminen saisi odottaa aamuun.

Screenshot-30.jpg

Hän nukahti samantien ja toivoi, ettei näkisi painajaisia. Hänen pitäisi olla iloinen ja freesi seuraavana päivänä.

Screenshot-32.jpg

Aamulla pirteänä ylös tai no niin pirteänä kuin pienessä ja halvassa sängyssä nukkuminen voi simin tehdä. Alexia kurkki jääkaappiin ja päätti valmistaa vohveleita.

Screenshot-33.jpg

Ainekset pöydälle ja hommiin. Alexia mietti riittäisikö hänellä aika tehdä aamupalansa.

Screenshot-35.jpg

Tämä uuni oli kyllä aikamoinen floppi. Alexia katseli uunin sisälle, ettei vohvelit palaisi heti. Kotona ollessa ei tarvinnut tälläisiä surkeita aparaatteja käyttää.

Screenshot-38.jpg

Vohvelit eivät palaneet ja Aleksia päätti, ettei voisi muistella enää menneitä. Tämä oli hänen uusi elämänsä ja hänen pitää itse nyt selviytyä. Hänen perheensä ei enää ole täällä hänen kanssaan ja hän oli surrut jo ihan riittävän pitkään. Hän sai mahansa täyteen ja alkoi tehdä lähtöä ehkä tulevaan työpaikkaansa.

Screenshot-42.jpg

Kaupungintalo löytyi ja Alexia meni sisään hermostuneena tekemään vaikutusta, jotta saisi työpaikan.

Screenshot-43.jpg

Paria tuntia myöhemmin iloinen nainen käveli talosta ulos, Alexia oli saanut paikan ja rahantulo olisi nyt turvattu. Hänelle oli kerrottu, että täällä olisi jonkinlainen kesätapahtuma ja hän päätti, että lähtisi sinne viettämään loppupäivää.

Screenshot-44.jpg

Hän löysi kuin löysikin perille. Tapahtuma oli eräänlaisessa ladossa sisällä ja sen pihalla. No mennään katselemaan, Alexia ajatteli.Screenshot-48.jpg

Hän kokeili rullaluistelua. Kaukalossa oli myös vanhempi herra, jota nauratti Alexian räpiköinti rullalauistimien kanssa. -Tule kanssani hodarinsyöntikilpailuun, mies huikkasi hänelle. - Joo ehkäpä minun kannattaa pysyä ihan omien jalkojeni varassa. Alexia sanoi miehelle.

Screenshot-53.jpg

He siirtyvät ulkopuolelle ja heidän eteensä kannettiin hirveä kasa hodareita. Alexiaa oksetti jo kasan katsominen. - Siis näiden kaikkien syöjä voittaa kisan? Alexia kysäisi mieheltä. - Juu juu, kun kello lyö niin kisa alkaa. Mies vastasi

Screenshot-54.jpg

Kello löi ja ahmiminen alkoi, Alexia kauhoi kaksin käsin hodareita suuhunsa ja tunsi koko ajan kuinka kaikki mikä suuhun meni yritti tulla ylös. Herranisä hän ajatteli, voikohan ahmimiseen kuolla.

Screenshot-60.jpg

Ihme kyllä Alexia voitti kilpailun eikä onnistunut edes oksentamaan. Palkintona oli iso annos hodareita kotiin. Alexia kiitti kauniisti, kuitenkin hän mietti, voisiko enää ikinä syödä yhtään hodaria tämän jälkeen. Kellokin oli jo aika paljon ja piti lähteä kotiin päin.

Screenshot-70.jpg

Pihalle saapuessa hän huomasi, että postia oli tullut. Äh laskuja eikä muuta. Tämä todella merkitsi sitä, että hän asui täällä. Hän huomasi hymyilevänsä ja uskoi viihtyvänsä tässä pienessä maalaiskylässä.

Screenshot-66.jpg

Kotona Alexia laski itselleen kuuman kylvyn ja nautti hetkestä. Suru iski kuitenkin takavasemmalta heti ja Alexia palautti itsensä normaaliin ajatusrytmiin. Pääsisikö hän koskaan syyllisyydentunteesta irti? Tapahtuma ei ollut hänen syytään, joten miksi hän syytti itseään siitä, että jäi ainoana eloon. Hän ei voisi ikinä nauttia elämästä, jos ei päästäisi menneisyydestä irti.

Screenshot-68.jpg

Alexia lopetti kylvyn ja meni sänkyyn, huomenna alkaisi hänen uusi työnsä.

Screenshot-39.jpg

Aamulla hän heräsi torven ääneen ja tajusi, että oli nukkunut pommiin. Alexialla tuli kiire vaihtamaan vaatteet ja hypätä kimppakyydin mukaan. Ei kukaan ole niin urpo, että myöhästyy ekana päivänä. Alexia sätti itseään.

Screenshot-73.jpg

Työpäivä meni todella nopeasti ja Alexia oli tavannut monta uutta ihmistä, juostessaan kokouksesta toiseen. Kotiintullessa häntä alkoi ärsyttämään pihalla lojuvat lehdet ja päätti alkaa innokkaana niitä keräämään. Alexia piti siisteydestä varsinkin omalla kotitontillaan.

Screenshot-74.jpg

Kesken siivoamisen hänen puhelimensa soi. -  Hei Niilo Kuusimäki täällä, nähtiin kaupungintalon ruokalassa ja mietin haluatko lähteä tölkkilään? - Ööh, siis minne? Alexia takelteli. - Tölkkilän kesäriehaan, siellä on aina eri vuodenaikoina tapahtumia. Niilo vastasi. - Jaa kyllä minä sen paikan tiedän, nähdään siellä. Alexia sanoi.

Screenshot-76.jpg

Hän tilasi taksin ja lähti kohti tapaamaan tuiki tuntematonta miestä. Koko ajomatkan hän yritti muistaa, kuka Niilo oikein oli.

Screenshot-77.jpg

Alexia muisti Niilon naaman heti, kun näki hänen vaalean pörroisen päänsä taksin ikkunasta. Hän meni juttelemaan, kuin olisi menossa tapaamaan jotain vanhaa tuttavaansa. - No täällä ollaan. Näytät hieman erilaiselta kuin työpaikalla. Alexia aloitti. - Kyllä, kravatti kiristää liikaa ja heitän sen nurkkaan aina, kun pääsen kotiin ja vaihdan verkkarit jalkaa. Niilo vastasi. Alexiaa alkoi naurattaa ihan hirveästi. - Hodarit vai rankkarikisa, Niilo kysyi. - Ei hodareita ainakaan, niistä olen saanut tarpeekseni. Alexia vastasi. 

Screenshot-80.jpg

- Tyttö hyvä, et sinä noin helpolla pääse. Niilo naurahti ja vaihtoi asentoa. - Vanha kunnon kisa, jos minä voitan, hodarit ja jos sinä voitat niin rankkarikisa. Niilo jatkoi.

Screenshot-81.jpg

- Selvä. Alexia naurahti ja meni mukaan pelaamaan kivi-paperi-sakset peliä. Hän katseli Niiloa ja tajusi kuinka helpoa hänen seurassaan oli olla vaikka eivät he edes tunteneet toisiaan.

Screenshot-84.jpg 

Alexia voitti kisan ja meni sisälle ottamaan ylimääräiset vaatteet pois. Niilo odotti häntä jo jalkapallomaalin edessä, pomppien puolelta toiselle. - Oletko valmis? Alexia kysyi. - Aina valmiina, anna tulla. Niilo vastasi suu maireassa hymyssä.

Screenshot-85.jpg

Alexia potkaisi palloa kaikella voimallaan, mutta Niilo oli tarpeeksi nopea ja syöksähti nappaamaan pallon kiinni.

Screenshot-86.jpg

Eikä Alexia onnistunut saamaan palloa maaliin toisellakaan yrittämällä. - Vaihdetaanko puolia, ei tämä suju minulta? Alexia kysyi. - 3 yritystä nainen. Niilo nauroi vastaukseksi.

Screenshot-88.jpg

- Jes jes jes, Alexia hyppi kädet ilmassa. - Onnistuin. - No niin nyt katsotaan kuinka kahvinkeittäjä ottaa palloa kiinni. Nillo sanoi noustessaan nurmelta ylös.

Screenshot-90.jpg

Niilo sai pallon heti maaliin ja Alexia vaan kikatteli kaatuessaan maahan. 

Screenshot-91.jpg

- Hyvä hyvä, tyttö alkaa kehittyä. Niilo huusi, kun Alexia onnistuneesti nappasi pallon kiinni. - Taidan olla herrasmies ja lopetetaan tähän, sovitaan tasapeli, jotta voin pyytää sinut joku kerta uusintaan. Niilo virnisti.

Screenshot-94.jpg

- Sovitaan näin, herra kravatinvihaaja. Alexia sanoi ja tuli heittämään ylämorot Niilolle. - Kiitos paljon, minulla oli kivaa. Alexia huikkasi. - Tarkoittanee sitä, että saa sitten soitella uudestaankin. Niilo huusi perään. Alexia nyökkäsi ja oli hymyssäsuin koko illan.

Tää on tällästä peruslegasyä ja yritys vetää tällä tavalla mahollisimman pitkälle. Yleensä pelaessa mielenkiinto sammuu siihen 3 sukupolveen, joten tätä pidän eräänlaisena päiväkirjana itselle.